Mutta ennen kaikkea, tentteihin lukua pakoillen tulin kirjoittamaan siitä, että HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ HERTTA! Uskomatonta, että sille tuli mittariin vasta neljä ja että se on ollut meidän laumassa vasta reilut kaksi vuotta. Tuntuu kuin se olisi ollut aina meillä keksimässä mäyräkoiramaisia jekkujaan kuten eilen mun iltavuoron aikana oli keksinyt hakea ruokapöydältä mun penaalin ja levitellä sen ympäriinsä. On se vaan korvaamaton, tylsäähän mulla ja Lillillä tulisi ilman tota hömppäräistä. Ja maailmassa olisi muutama surullisempi vanhus, joita Hertta ei olisi päässyt piristämään Kaverikoiraillessaan. Ainutlaatuinen, ihanin ja herttainen Hertta. Harmaita hiuksia se aina välillä aiheuttaa mutta mihkään en vaihtais.
En löytänyt tähän väliin uudempia ja/tai parempia kuvia joten nuo pari kuvaa Hertasta joutuvat riittämään. (Ja tuo toiseksi ylimmäinenhän on edelleen Gabin ottama.) Palaillaan!
