Sadepäivän piristykseksi

Huppista kun on vähän taas unohtunut kirjoittaminen tänne.. Onhan asia tullut usein mieleen, mutta aikaa ei mukamas ole ollut tarpeeksi. Nyt kun suunnittelin tekeväni koulujuttuja, niin kas kummaa, kun blogin päivittäminen tuntuu mielekkäämmältä! Varsinkin kun kämppis leikki aamupäivällä kameralla ja sai koirista kivoja kuvia, joita siis tässä kirjoituksen yhteydessä, paitsi tuo Katjan ottama. Mutta siis, mitäs mitäs, tässä välissähän on tapahtunu vaikka mitä, kai? Mutta ehkä listaan vaan ne tärkeimmät...

Käytiin Hertan kanssa Koirakoulu Kompassilla pidetyssä Koiran lihashuolto ja hieronta-luennolla, luennoitsijana oli Janne Ruokonen. Ikävästi jäi puhumatta lämmittely & jäähdyttely ynnä muut tärkeydet, mutta eipä se oikeastaan haitannut, että painopisteenä oli se hieronta. Sain olla super ylpee Hertasta, joka käyttäytyi upeasti vaikka olikin täysin uusi tilanne ja paikka, rentoutuikin hyvin hieronnan aikana. Oli myös aika hieno rotukirjo vaikka koirallisia osallistujia oli vaan seitsemän (yksi taisi olla jäänyt pois?). Onneksi paikalla oli myös Katja ja Rudolf, Katjaa saan siis kiittää tuosta kuvasta meistä luennon jälkeen. Plus oli kiva kuulla mitä shelttien yleisistä jumeista tms. oli kommentoitu.

Lisäksi maailman hienoin mäykky on vihdoinkin päässyt kunnostautumaan kaverikoirailun saralla. Ja ensimmäinen vierailuhan meni myös super hienosti, saatiin kuulla, ettei Hertasta uskoisi kyseessä olevan ensimmäinen kerta! 
Vierailtiin viikko takaperin myös maalla ihastelemassa Faunin (Luolakiven Fauni, Hertan emä) pentuja. Voi että kun olisi tilaa ja aikaa pennulle, vaikkei kolmanneksi olekaan suunnitelmissa mäykky.. Ajettiin samalla reissulla lyhkäset jäljet molemmilla, kun iskä oli pyynnöstä ne tehnyt, ja hienostihan ne meni! Lilli jossain kohtaa rupesi häsläämään omiaan, mutta pienellä vihjailulla jälkeen keskittymiseen löysi päähän asti. Hertta suoristi yhden mutkan käytännönkoiramaisesti, mutta ei mennyt sentään ihan kauhealla eräromantiikka-meiningillä mitä on aikaisemmin ollut havaittavissa. Ehkä opetan tuon pois paukkuarkuudesta ja maagisesti saadaan näyttelytulos, ja ihmeellisesti saadaan Hertta jälkivalioksi? 

Lillen kanssa pitäisi ruveta keskiviikkoisin treenailemaan rally-tokoa ja tokoa yhden porukan kanssa, halli kun vuokrattiin käyttöön. Jahka nyt itse saan keskiviikkoillat oikeasti varattua kyseiseen asiaan, koulu tuppaa välillä hankaloittamaan. Toko vähän jänskää, koska siitä ei oikeasti ole melkeenpä hajuakaan. Kai tää on liian noloa myöntää näin julkisesti koirablogissa? Mutta no, sittenpähän opitaan! Ja rallyssä tavoitteena tällä hetkellä se RTK1, mutta eipä jakseta sen takia suurta stressiä ottaa, sen verran lunkisti tykätään ottaa.

Jahka palkka tulisi ja aikaa löytyisi, ajattelin viedä noita a) Virikeluolaan b) Koirauimalaan? Kokemuksia, ajatuksia näistä? 

Ja ps. Hertta on hurmannut melkeenpä koko meidän luokan, kutsuvat sitä oikeastaan koko ajan Nakiksi. Ja sitä halutaan koko ajan tulla katsomaan ja moikkaamaan ja niin edelleen. Vaikka on Lillikin kuulemma ihan kiva...

Jännitystä havaittavissa

Huomisen rally-toko-kisat on ruvennut pikku hiljaa meikäläistä jännittämään. Ei todellakaan ole treenailtu tarpeeksi tai siltä ainakin tuntuu. No, onneksi hommasta ei ihan elämä ole kiinni, joten mennään ja katsotaan mitä tapahtuu! Nyt kun vielä päättäisi mihin aikaan halutaan paikalle mennä.. Sieltä palatessa on suunnitelmassa hakea Hertta kotoa ja ajaa Östersundomin koirametsä tarkistamaan. Sen jälkeen vielä työkaverin kanssa koiratreffit, jotta nähdään tuleeko nuo Katin kahden valkkarin kanssa toimeen. Jos homma toimii niin pääsevät Katille hoitoon Tallinnan opintomatkani ajaksi pariksi päiväksi. Vaikka enemmän jännitän noiden pärjäämistä Katin kissan kanssa kuin hänen koiriensa...

Tänään käytiin Kannelmäen Minieläimessä noutamassa ilmainen Mush-raaka-ateria. Nythän on siis sellainen kampanja, että Mushin sivuilta tsekkaat lähimmän jälleenmyyjän, ja sitten saat koodin, jota näyttämällä kyseisessä liikkeessä seitsemän päivän sisällä saat ilmaisen Mush-aterian. Noita jälleenmyyjiä löytyy mielestäni tosi paljon, ja ainakin omille koirille kyseinen ruoka maistui hyvin! Jos nyt oikeasti saataisin pikku hiljaa siirryttyä ruokinnassa enemmän raa'an puolelle. Tässä vielä linkki Mushin kampanjan sivuille.

Minieläimestä ostin lisäksi uuden koulutusnamipussin, vihdoinkin. Kyllästynyt löytämään nameja joka takin ja housujen taskusta. Ja ehkä päätökseen vaikutti se kun jotkut ahnepossut oli hupparin taskuun unohtuneiden namien takia vähän jyrsinyt hupparin taskuakin... Niin, tyhmä omistaja kun jätti hollille! Sen reissun jäljeltä lähdettiin kääntymään kotona ja sieltä uuden kämppiksen muuttoa pakoon koirapuistoilemaan. Tehtiin Lillen kanssa myöskin pientä rally-treeniä se vähän aikaa kun puistossa oli vain me kolme. Hyvinhän se meni, mitä nyt välillä Dillerin keskittyminen hävisi, mutta sekin oli ihan palautettavissa. Ja ainakin viime möllikisoissa neiti kyllä keskittyi vaikka uusi tilanne oli molemmille. Toivottavasti nytkin käy niin...  Tuolta koirapuistoilureissulta nämä pari kuvaa, paitsi Mushin kuva Mushin sivuilta.

Hertan ihottuma on nyt kokonaan hävinnyt, kontrolliin ehkä vähän ärsyttää mennä toteuttamaan sama asia lääkärillä, mutta mennään kun on käsketty, kunhan keretään! Nyt vielä kun kasvaisi neidin rapsuttelusta vähän kärsinyt turkki takaisin kokonaan mahapuolellekin.

Kesä mennä suhahti ohi

Kesä meni vähän vilahtaen ohi, itsellä lähinnä erinäisten asioiden stressaamiseen ja hoitamiseen, koirien kanssa lenkkeiltiin ja koirapuistoiltiin. Joitain kertoja käytiin myöskin Rajasaaressa, että Herttakin pääsi uimaan. Lilli vaan kahlaili. Namilla sain sen tulemaan pidemmälle ja osaahan se edelleen uida. Ja punkkeja on metsästelty enemmän kuin tarpeeksi, sentään Lillillä on ollut punkkipanta, Hertalla sitä ei pystytty pitämään. Ihmettelen suuresti etten ole jo kykenevä punkkeja poistamaan paljain sormin...

Märkä rotta.

Hertta the Baywatch.

Mentiin myöskin juhannuksen viettoon kaupungista maalle.

Ja telttailtiin isällä aidatulla pihalla pikkuveljen kanssa. Onneksi oli nuo hurjat koirat suojelemassa!

Nyt itsellä alkaa hurja amk-opintojen, työn ja koirien tasapainottaminen tai ainakin sen yrittäminen. Lillin ilmoitin toissapäivänä rally-toko-kisoihin 15.9 Vantaalle (kääk! Nythän pitää reenatakin!) ja Hertan kaverikoirauraa on laitettu eteenpäin. 

Tänään käytiin Mäyneidon kanssa eläinlääkäriä moikkailemassa, neiti kun kehitti itselleen tosi söpön ihottuman alavatsan puolelle. Aika reilu lasku ja antibiootteja, kortisoonia ja erityisshampoota mukanamme poistuttiin ja kontrolliin muutaman viikon päästä. Toivoa sopii, että tämä jonkinlainen allergiatyyppinen ihottuma poistuu piakkoin niin voidaan hyvillä mielillä aloittaa se Kaverikoirailu oikeasti.

Koitan muistaa kirjoitella vähän paremmin nyt kun on taas mistä kirjoittaakin ja kuvia ottaa myös jottei mene ihan puisevaksi...